virtuaalihevonent. Priya RashmiVH17-050-0007

Kuvassa Rasu varsana, aikuiskuva työnalla

Päiväkirja Kaikki päiväkirjamerkinnät ovat omistajan käsialaa, ellei ohessa toisin mainita

Varsan maastakäsittelyä, vol 1 - 20.4.2017

Oli aika aloittaa maastakäsittely Rasun kanssa ja aivan nollasta, eli ihan siitä, että se tottuisi läsnäolooni eikä kokisi minua uhkaavana, täten rakentaa luottamusta välillemme. Ensin istuin vain tarhan sisäpuolen reunalla ja annoin pienen tamman katsella minua etäisyydeltä. Etenimme rauhallisesti ja muutamissa tunneissa pääsimme jo siihen, että se käveli uteliaana luokseni ja sain koskettaa tätä kaulasta. Aluksi kosketin vain hetkellisesti ja sitten väistyin hitaasti kävellen takavasemmalle, jolloin pieni varsa alkoi seurata minua omasta tahdostaan. Tunsin silloin, kuinka sen pieni turpa kosketti varoen ja samalla nuuhkien selkääni.

Rasu oli alussa siis selkeästi hieman jännittynyt, mutta päivän mittaan se huomasi, että kosketuksesta ei seurannut mitään yllättävää ja useiden toistojen jälkeen pieni tamma alkoi rentoutua seurassani. Harjoitusten välissä päivän aikana ruokin varsan aina läheisyydessäni, jolloin se töllisteli valppaana aivan varmuuden vuoksi, josko jotain äkkinäistä tapahtuisi. Iltaruokintaan mennessä, sain rapsutella pienoista samalla kun se söi rentona vieressäni. Totesin hiljaa mielessäni, että tästä olisi hyvä jatkaa huomisen koittaessa.

Varsan maastakäsittelyä, vol 2 - 15.5.2017

Työskenneltiin taas kerran Rasun kanssa maastakäsin, ja tarkoituksena kasvattaa sen itseluottamusta sekä löytää yhteinen kieli kommunikoimiseen välillämme. Tänään pieni tamma jolkottelikin minua vastaan tarhan reunalle kumartuessani lautojen välistä. Tuttuun tapaan nuuhkaisi minua ensin varovasti ja sitten jo nappasikin yllättäen takin hihasta kiinni. En halunnut palkita sellaista käytöstä, joten siirryin takaisin aidan toiselle puolelle pienen turvan ulottumattomiin. Rasu katsoi minua ilmeellä, kuin kysyen miksi siirryin pois. Hetken päästä menin takaisin tarhan sisäpuolelle ja pienokainen käveli luokseni rennosti tervehtimään, tällä kertaa se ei kuitenkaan napannut minua hihasta, vaan seisoi rauhallisesti paikallaan, kun nostin käteni sen kaulalle ja liutin hitaasti harjan tynkään rapsuttelemaan.

Jatkoimme hellittelyjen jälkeen eilisen tapaan ihan perus seuraamiseen liittyvillä harjoituksilla, ihmisen läheisyydessä tapahtuvalla ruokinnalla, mutta tälläkertaa pyysin Rasulta välillä tilaa asettamalla kämmenen sen rintakehän alueelle ja astumalla tätä päin askeleen verran jotta varsa alkaisi tarjoamaan minulle peruutusta. Heti kun sain haluamani reaktion, lopetin paineen ja rapsutin tätä sen lempi kohdasta kaulalta. Jätimme positiivisiin fiilikseen taas käsittelyharjoitukset tältä päivältä.

Varsan maastakäsittelyä, vol 3 - 17.6.2017

Viimekertaiset harjoitukset olivat tuntuneet kuin tanssilta konsanaa, minä vien ja Rasu seuraa. Olin hyvin yllättynyt, kuinka nopeasti pieni tammani oppikaan uusia asioita. Koska tänään vettä tuli taivaalta kaatamalla, päätin siirtää tilaa vaativat harjoitukset toiseen päivään. Hain pienen tamman tarhasta ja seurasi minua korvat eteenpäin hörössä talliin riimunaru kaulalla roikkuen. Tallissa noudin ensitöikseni hikiviilan, pyyhkeen ja loimen tavaralaatikostamme varustehuoneesta, jotta kuin uitetun koiran näköinen ystäväiseni ei vilustuisi. Rasu hörähti kuin hyväksyen, laittaessani sille lopuksi sisäloimen.

Pyysin karsinassa tammaa aluksi toistamaan jo oppimiamme asioita. Sitten nojasin rennosti reidelläni sen etujalkaan ja laitoin toisen käden sen vasemmalle etusäärelle ja tein hierovaa liikettä kädelläni alaspäin. Tämä vaati useampia toistoja, ennenkuin Rasu alkoi tarjoamaan jalan nostoa. Palkitsin tamman aina tuttuun tapaan paineen poistolla ja rapsutuksilla. Ennenkuin huomasinkaan, olimme kuluttaneet useamman tunnin jo seurustellen ja harjoitellen. Pienoinen oli selvästi päivä päivältä rennompi seurassani, josta olin tietenkin iloinen. Tamma on selvästi alkuun hieman pidättäytyväistä tyyppiä, mutta lämpenee ajan kanssa. Sen kanssa on kyllä mukava työskennellä, sillä se selvästi haluaa ottaa kontaktia ihmisen kanssa. Tulevia harjoituspäiviä siis tässä innolla odottaen.

Varsan maastakäsittelyä, vol 4 - 21.7.2017

Oli leuto ja aurinkoinen sunnuntai päivä, otollisempaa tilaisuutta liikenteeseen totuttelemiselle ei siis varmaan tulisi hetkeen. Olin tähän mennessä tehnyt kouluttamisen ihan pelkästään kehon kosketuksen ja eleiden voimin, tänään ottaisin mukaan juoksutusraipan tutustumista varten. Rasu seurasi reippaasti kävellen kentälle, jossa aloitin koskettelemalla kädellä tutuista paikoista, välillä ujuttaen juoksutusraipan kosketusta mukaan. Kun Rasu oli rento tutuille aluille kosketteluille raipan kanssa, liutin rauhallisesti raipan sen selän päälle ja koskettelin raipan narulla hitaasti selkää pitkin edestakaisin. Sen korvat kääntyilivät kun se jännittyi hetkellisesti, kunnes se huokaisi syvään hörähtäen ja rentoutui. Taputin tätä kaulalle hyväksynnän merkiksi, tällaista käytöstä ja reaktiota toivoin. Tämä riittäisi näiltä harjoituksilta tältä päivää.

Suuntasin läheistä hiekkapohjaista maantietä kohti, sillä halusun totuttaa Rasua hieman ohi menevään liikenteeseen. Sunnuntain liikenne ei olisi vilkasta, mikä olisi hyvä. Pieni tamma otti kuitenkin yllättävän lungisti ajoittain ohi huristelevat autot ja rekat, vaikka korvat kääntyilivät ajoittain edestakaisin hieman varovaisesti. Kävellessämme takaisin tallia kohden, Rasu käveli silmät puoliummessa rennosti lähelläni ja nostin riimunarun sen kaulalle. Tällaisista hetkistä olin osannut joskus vain unelmoida.